maanantai 11. maaliskuuta 2013

Ulkonäköpaineista ja toisten arvostelusta

Olen aikaisemminkin kirjoittanut itseluottamuksesta. Mielestäni se on kuitenkin tärkeä aihe. Vaikka olisit minkä kokoinen, jonkun mielestä tulet aina olemaan liian hoikka, liian lihava, liian lihaksikas tai epäurheilullinen.  Makuja on monenlaisia, mikä on mahtavaa. Olisi mielestäni todella tympeää, jos kaikkien pitäisi näyttää aivan samalta.

Koska joku tulee jokatapauksessa ajattelemaan sinun olevan riittämätön jossain suhteessa, miksi edes yrittäisit miellyttää ketään muuta kuin itseäsi? Ei ole olemassa sellaista ihmistä, joka olisi kaikkien mielestä kaunis. 

Aivan samalla tavalla joku tulee aivan varmasti pitämään sinusta juuri sellaisena kuin olet, jos vain annat siihen mahdollisuuden. Havahduin joskus todella kauan sitten (~10 vuotta sitten), kun kuulin joidenkin tuttavieni puhuvan Angelina Joliesta ja hänen upeudestaan. En ollut koskaan pitänyt häntä millään tavalla viehättävänä ja vilpittömästi kummastelin, olivatko he tosissaan sitä mieltä? Mielestäni on ihanaa, että ihmiset pitävät erilaisia ihmisiä kauniina.

En ole kuitenkaan koskaan ymmärtänyt sitä, minkä takia mielipideasioista kiistellään? Minäkään en ole sitä mieltä, ettei Angelina saisi olla kenenkään mielestä viehättävä. Se on myös jokseenkin lohdullista. Jos yksi maailman ylistetyimmistä ulkonäöistä ei uppoa minuun, minkä ihmeen takia oman ulkonäköni pitäisi upota muihin?
Se että on armollinen itselleen ja arvostaa omaa vartaloaan ei suinkaan tarkoita sitä, että ulkonäköään ei saisi kehittää. Itse ainakin urheilen ja pidän vartalostani huolta juuri siksi, että arvostan sitä. Rakastan omaa kroppaani tarpeeksi syödäkseni ruokia, jotka hellivät sitä ja urheillakseni niin, että se vahvistuu. 

Joku luultavasti ajattelee nyt mielessään: "helppohan tuon on tuollaisia kirjoittaa, hoikka kun on". Jos et ole tyytyväinen vartaloosi tällä hetkellä, muista ettei painosi suinkaan määrittele sinua. Itsevarmuus ei ole kiinni vaatteidesi koosta. Ainoa millä on väliä on se, mitä itsestäsi ajattelet. Keräsin kuvitukseksi erikokoisia naisia, jotka ovat kukin todella kauniita mielestäni. 

Lopettakaamme siis toistemme arvostelu ja muistakaamme maailman vanhin klisee "kauneus on katsojan silmässä". Joku rakastaa kurvikkaita naisia, toinen hoikkaa lihaksetonta mallivartaloa ja kolmas androgyyniä lihaskimppua. Naiset ovat usein paljon ilkeämpiä toisilleen kuin miehet. Voisimme tässä asiassa ottaa heistä mallia. 

Me itse luomme jatkuvasti lisää ulkonäköpaineita arvostelemalla muita ihmisiä ja heidän kauneuskäsityksiään. Lopulta ne saavat niin suuret mittasuhteet, ettei kukaan pysty niitä täyttämään. 
Arvostakaa omaa kroppaanne, älkääkä yrittäkö taipua mihinkään yhteiskunnan sanelemaan muottiin. Olkaa juuri sellaisia, kuin haluatte! Ainoa ihminen, kenen mielipiteellä on väliä, olet sinä itse.

Mukavaa viikon alkua upeat naiset ja miehet! :)

41 kommenttia:

  1. Mukavaa viikkoa sinnekin! Tämä oli loistava postaus (:

    VastaaPoista
  2. Voi että, taas niin ihana teksti <3

    Sun blogissa on kyllä niin parhaat jutut. Tää on positiivinen ja jotenkin tosi helppo lähestyä! Itse oon tässä justiinsa miettinyt, että oonko tyytyväinen omaan kroppaan ja mihin suuntaan sitä haluaisin muokata. Ja ennenkaikkea sitä, että millaista liikuntaa haluan harrastaa, mitä saan liikunnasta ja kuinka syvällä tasolla olen valmis sitoutumaan liikuntaan. Jotenkin kun olen todennut, että ei se salitreeni nappaa niin turha mun on sitten tavoitella lihaksikasta vartaloa, vaikka sellainen onkin äärimmäisen upea. Sen sijaan olen ajatellut irtisanoa kuntosalisopimuksen ja alkaa joogaamaan tosissani. Pääasia on se, että nautin urheilusta jota teen :)

    Hyvää viikonalkua ja viikkoa sinulle Elisa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Kata!

      Kiitos paljon :) ja juuri noinhan se on! Turha tehdä jotain kokoajan hampaitaan kiristellen. Jooga kuulostaa erittäin hyvältä! Toivottavasti löydät liikunnan ilon sitä kautta <3

      Poista
  3. Kiitos mielenkiintoisesta blogista ja hyvästä kirjoituksesta!

    VastaaPoista
  4. Tämä postaus oli ihan upea kaikessa vähäsanaisuudessaan ja yksinkertaisuudessaan. Ei mitään liikaa- ei mitään liian vähän :) Kiitos Elisa <3

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus, taas kerran! Mulla on paljon ristiriitoja oman kropan kanssa. Moni sanoo että mulla on täydellinen, sopivasti kurvikas kroppas, osa sanoo lihavaksi. Parhaat kaverit on mallinvartaloisia joten ei ole helppoa. Salille en näin 15v pääse käymään joten kuntoilen kotona muutamien antamiesi ohjeiden mukaan. Onneksi olen tajunnut että ei se laihtuminen, vaan kiinteytys, lihakset ja sopusuhtainen vartalo:)
    Vielä on pakko sanoa kuinka ihanan avoin, positiivinen ja aurinkoinen ihminen olet! On ihanaa tulla lukemaan tekstejäsi kun aina saa tsemppiä elämään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Ihana kuulla tuollaista. Parasta on olla välittämättä muiden mielipiteistä tai vartaloista ja keskittyä rakastamaan sitä omaa kroppaa! Samalla kun sinä vertailet omaa kurvikkaampaa vartaloa niihin laiheliineihin, e saattavat samaan aikaan olla kateellisia sinulle kurveistasi. :)

      Poista
  6. Kommenttini ei varsinaisesti liity postaukseen,mutta piti tulla vaan kiittämään ihanasta blogista! :) löysin vasta vähän aikaa sitten tän ja oon ihan koukussa,täältä saa hyvii vinkkejä niin ruokailuun ku treeneihinki, ja välittyy sellanen tosi positiivinen kuva! :) Sekin varmaa vaikuttaa, että voin samaistua suhun niin paljon,oon samanikänen ja nuoruus oli täysin samanlaista ruualla "leikkimistä". Onneks pahin on takana ja syön terveellisesti, mutta taidan vieläki syödä liian vähän lihomisen pelossa. Nyt oonki yrittäny syödä fiksusti ja alottanu treenaamisen. Lähinnä nyt aluks on kyllä tavotteena,vaan saada mieli korkeemmalle(ajatukset pois siis siitä vartalon tuijottamisesta :D) ja lisää energiaa. Oon niin kyllästyny, kun olo on koko ajan uupunu ja väsyny eikä vaan jaksa mitään ylimäärästä,ilman hirveitä ponnisteluja. Toivottavasti onnistun tällä kertaa,motivaatiota ainakin on! ja heikkona hetkenä tuun sit lueskelee tätä blogia :D
    Mua itseasiassa kiinnostas hirveesti sun koulutuskin, koska oon ite tosi kiinnostunut vaatteiden/muodin parissa työskentelystä, mutta oon ymmärtäny ettet hirveesti niistä haluu puhuu täällä blogissa? ymmärrän kyllä.
    Pointtina kuitenkin oli,että jatka samaan malliin tolla ihanan positiivisella asenteella ja mielenkiintosilla jutuilla! :)
    -Sonja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sonja!

      Kiitos mukavasta kommentistasi :)
      Suosittelen ehdottomasti alkamaan vaan syömään kunnolla sitä ruokaa. Terveellinen ruoka ei lihota, kun aineenvaihdunnan saa kuntoon! Se vaikuttaa ihan hurjan paljon myös tuohon henkiseen puoleen. Aliravittuna tai nälkäisenä ei voi olla hyvä mieli.

      Opiskelen juu vaatetusalaa, mutta en viitsi siitä kauheasti blogissa kirjoitella, koska tämä keskittyy kuitenkin terveyteen ja liikuntaan :) täältä pääset katsomaan tietoa omasta koulutusohjelmastani, mikäli vaatetusala kiinnostaa http://www.metropolia.fi/haku/koulutustarjonta-aikuiset-kulttuuriala/vaatetusala/. Nyt taisi aueta yhteishakukin, joten rohkeasti vain hakemaan! :)

      Poista
  7. Kiitos taas hyvästä postauksesta! Voikun sitä osaiskin olla täysin tyytyväinen omaan kroppaansa, ravita sitä hyvällä ja puhtaalla ruualla ja vahvistaa liikkumalla. On niin vaikeaa olla lempeä omalle keholle, välillä sitä tuntuu vetävän (ainakin omasta mielestä) herkutteluöverit ja sen jälkeen pitää taas mukamas rääkätä omaa kroppaa, jotta tilanne saataisiin "nollattua" ja aloitettua ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Varsinkin näin viikonlopun illanistujaisten jälkeen sunnuntaina pitää aina tehdä rääkkitreeni, jotta mieli rauhoittuisi. Oliko sulla syömishäiriöaikoina samankaltaisia tuntemuksia...?
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anna!

      Tiedän mistä puhut, vaikka tuntemukset tuntuvat nyt tässä elämäntilanteessa vieraalta. Oletko kokeillut, että silloin kun tiedät herkuttelevasi, ajattelisit että "nyt annan itselleni luvan syödä herkkuja ja nauttia niistä". Minä teen nykyään niin, eikä minulle tule koskaan huonoa oomatuntoa herkuista. Ennen podin sitä toki. Aloin kuitenkin miettimään, kuka minua kieltää tekemästä sitä/kenelle olen syömisistäni tilivelvollinen? Kun tajuaa, että se on se oma pääkoppa mikä on pahin vihollinen, voi alkaa muuttamaan omaa suhtautumistaan siihen. Varmasti sisimmissäsi tiedät, ettei yhden päivän herkuttelut mitään haittaa, jos muutoin paletti on hyvin kasassa? :)
      Toivottavasti sait sekavasta kommentista edes jotain selvää :)

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta! Sain selvää kommentista ja koitan ottaa siitä opikseni, sillä noin itsekin yritän ajatella. Pidän kerran viikossa herkkupäivän ja silloin koitan antaa itselleni luvan herkutella hyvällä omallatunnolla.

      Poista
    3. Hei, Anna!

      Minulle ravintoterapeutti puhui ns. hallitusta repsahduksesta, jonka avulla voi harjoitella pois herkkujen syömisen aiheuttamista omantunnontuskista. Kokeilin sitä ja ajattelin kokeilla toistekkin. Nimittäin tuon jälkeiset fiilikset oli jotain aivan toista kuin normaalin suunnittelemattoman repsahduksen jälkimainingit.

      Eli toisinsanoen päätät, että nyt päivänä x syön kellonaikaan y jotain, mikä ei ole normaalisti sallittua. Toimii vähän kuin herkkupäivä/hetki, mutta se tehdään siitä normaalista rytmistä poikkeavasti. Sitten jatketaan elämää normaalisti. Ja kun huomaa, että siitä ei oikeasti ole mitään jälkiseurauksia, suhtautuminen siihen syömiseen muuttuu lopulta lempeämmäksi.

      -toinen anna-

      Poista
  8. Niin totta joka sana <3 Musta tuntuu, että vasta sen jälkeen kun mä hyväksyin itse itseni rupesin elämään elämääni täysillä - juuri siten miten itse haluan, enkä niinkuin muut toivovat mun tekevän. Oon niin paljon onnellisempi nykyään, tuntuu kuin ois sellanen kivi pudonnut sydämeltä kun ei kokoajan huoleta että mitähän muut nyt mahtaa ajatella kun mä teinkin näin enkä noin.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuuri näin Aino! Elämä on vaan niin paljon helpompaa ja kevyempää kun ei TARVITSE murehtia tuollaisia asioita. <3

      Poista
  9. ihana postaus, piristi paljon! mietin muuten (ihan toista asiaa) että onko sinulla kokemuksia kuinka paljon pt maksaa kuukaudessa? osaisitko suositella jotakuta? haluaisin saada lisää tuloksia ja uskoisin pt:n saavan niitä entistä enemmän, mutta hinnoista minulla ei ole hajuakaan, eli tietäisitkö sinä jotain esimerkkiä?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! En valitettavasti osaa neuvoa pt-asioissa, koska minulla ei ole sellaista koskaan ollut. Jos olet jonkun kuntosalin jäsen, kannattaa kysellä sieltä. Monilla saleilla on omat pt:t ja niin ne hinnatkin selviää :)

      Poista
  10. Kiitos ihan hirveästi tästä tekstistä! Oon toipumassa parin vuoden syömishäiriöstä hyvää vauhtia, mutta välillä on vielä vaikeampia hetkiä. Kun luin tätä postausta, rupesin oikeesti miettimään asiaa kunnolla. Sä motivoit mua kauheesti, ja tää postaus sai mut vaan entistä vakuuttuneemmaks että parantuminen ja normaalipainon saavuttaminen kannattaa! Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka ihana kuulla! :) tuli sairaan hyvä mieli! Tsemppiä hurjasti paranemiseen, ja niinkuin itsekin olit jo oivaltanut, se todellakin kannattaa!
      Mukavaa kevättä :)

      Poista
  11. ennen roikuin "kalliokielekkeellä" tippumassa syömishäiriön syövereihin, laskin jokaikisen kalorin, kävin vaa'alla vähän väliä, paino tippui liian nopeasti, minulla oli kokoajan kylmä yms.
    aloin seuraamaan blogiasi aivan alusta lähtien ja aloinkin miettimään, että entä jos haluankin lihaksia ja terveellisen elämän, mutta unohdin ajatuksen nopeasti, mutta takaraivoon se pieni kipinä jäi. aloin huomaamattani seuraamaan kokoajan lisää ja lisää treeniblogeja, syömishäiriöblogejen sijaan. aloin treenaamaan ja söinkin enemmän, koska kulutin enemmän, mutta silti en viel tarpeeksi. asiat alkoivat mennä paremmin.
    nyt olen parantunut omasta mielestäni syömishäiriöstäni niin hyvin kun siitä ikinö voikaan. olen kertonut asiasta ystävilleni ja he tukevat minua nyt. olen käynyt salilla ja syönyt terveellisesti noin 2 kuukautta, mutta lihakseni ovat kasvaneet järkyttävästi !vaa'alla en ole käynyt myöskään pariin kuukauteen vaan luotan peiliin. vatsalihakseni erottuvat hyvin, ei sen takia, että olisin niin laiha vaan, koska oikeasti olen tehnyt niiden eteen paljon ! ennen söin todella paljon valkoisia jauhoja, huonoja rasvoja, sokeria ja en ikinä tullut täyteen, nyt syön asioita jotka maistuvat hyviltä ja täyttävät minua ! olen esimerkiksi rakastunut bataattiin ja kanaan :_D haluan kiittää sinua todella paljon siitä kipinästä minkä sain ja voit oikeasti tästä lähtien kertoa pelastaneeksi yhden ihmisen :-) ensi kesänä jos näät itsevarmasti rannalla kävelevän lihaksikkaan nuoren tytön/naisen leveä hymyt naamalla niin moikkaa, koska se olen minä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla nousi kyyneleet silmiin kun luin kommenttiasi! KIITOS ihan mielettömästi kun tulit kommentoimaan :) tuli niin hurjan hyvä fiilis, etten voi sanoin kuvailla! Joskus mietin, olenko jakanut jo liikaa yksityisyydetäni blogin kautta, mutta tällaista kommenttia lukiessani voin olla varma, etten ole. Aikoinaan kun jaoin oman tarinani, kirjoitinkin "jos voin vaikuttaa tällä edes yhteen ihmiseen" ja nyt ilmeisesti olen<3
      Ihana kuulla, että sulla menee noin hyvin nykyään :)
      Ihanaa kevättä sulle!!

      Poista
  12. Todella hyvä postaus ja vielä täyttä asiaa. Oon täysin samaa mieltä. Tosin ite unohdan liian helposti oman kropan arvostamisen.

    Oot muuten mun lisäks ainoa, jonka oon koskaan kuullu olevan eri mieltä Jolien upeudesta. Kaikki sitä aina hehkuttaa, enkä mä oo koskaan ymmärtänyt. Vihdoinkin joku on mun kanssa samaa mieltä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Viivi! Sitä täytyykin aina välillä muistutella itseään :) Heiii, enpäs ole aiemmin kuullut että kukaan muu on samoilla linjoilla mun kanssa :D

      Poista
  13. Mä oon aina ollut luokkatovereitani pidempi ja "isoluisempi", pyöreämpikin kyllä, vaikken varsinaisesti koskaan lihava. Oman luokan pojat menivät pituudessa ohi vasta yläasteella. Tunsin itseni aina hirveän isoksi ja kömpelöksi. Nykyään mulla on oikeastikin kropassa vähän muokkaamisen varaa, mutta sellaista siroa ja pientähän musta ei koskaan tule, vaikka ryhtyisin nälkälakkoon, kun ruumiinrakenne on luonnostaan roteva.

    Opin jossain vaiheessa ymmärtämään, että isompikin nainen voi olla kaunis ja vaikka en itseeni nyt olekaan tyytyväinen, se ei lähtökohtaisesti johdu geeneistäni tai perusolemuksestani. Muistuttelen itseäni aina toisinaan muodokkuuden kauneudesta katselemalla Sara Ramirezin kuvia. Adelekin menee samaan sarjaan. Nykyään oman kropan kanssa on helpompaa, mutta täytyy sanoa, että yläastevuodet ja vielä lukion alkukin oli äärimmäisen vaikeaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin Riikka! :) Tuo on mainio lähestymistapa. Kaikkien ei tarvitse olla samasta muotista veistettyjä. Kannattaa opetella tykkäämään niistä asioista, jotka sinut erottavat muista ihmisistä. <3

      Poista
  14. Ihana blogi sulla! :) kiitos vinkkien ym jakamisesta. Ja myös tarinasi, joka inspiroi! Sellasta kyselisin, että miten voisin muuttaa saliohjelmaani haastavammaksi, monipuolisemmaksi ym kun sanotaan että olis hyvä vaihdella noin 3kk välein :) ja myös että kauan sulla on menny päästä tohon kuntoon lähtöpisteestä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pinja :)
      Hei, kannattaa vaihdella liikkeitä ja lisätä painoja. Välillä voi tehdä syketreeninä sellaista kuntopiirityyppistä. En osaa sanoa, kauanko meni :/ Kyllä jo 1-2 kuukaudessa alkaa aina näkymään tuloksia, jos syö hyvin ja treenaa kovaa. :)

      Poista
  15. Täytyy kyllä sanoa, että on ehkäpä ainoa blogi jota todella koukuttuneena ja innolla luen. Tämä motivoi paljon ja itseasiassa olen tämän blogin myötä saanut ihan mielettömästi upeita ruokavinkkejä, treenivinkkejä ja hyvää fiilistä jokaiseen päivääni. :) Kuukauden ajan olen tätä blogia lueskellut ja sen myötä karistanut muutaman kilon painoa innostumalla uudelleen urheiluun ja ruokaan jota ennen vihasin esim. kasvikset. Rakastan niitä tänään, rakastan niitä huomenna ja varmasti koko loppu elämäni. Voin paremmin kun liikun hyvin ja syön terveellisesti. Kaikki ruoat mitä kuukauden aikana olen tehnyt niin on tästä blogista kopsattu. Hyviä on! :) Mieskin jopa kehui vaikkei niin kasviksista välitäkkään. Lisää vaan ruokavinkkejä, täällä kirjotellaan kaikki ylös muistiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti Milla! Kiitos hurjan paljon :)
      Niin kiva kuulla aina, kun joku kertoo löytäneensä innon terveellisempään elämään. Jatka samaan malliin! :) Minä jatkan ruokavinkkien jakamista!
      Kivaa kevättä sulle!

      Poista
    2. Kiitoksia ja sitä samaa sinulle! :)

      Poista
  16. Olipa taas ihanan kannustava postaus!! Näistä tulee kyllä aina niin hyvä mieli, sulla on loistava tapa inspiroida muita:--)!

    VastaaPoista
  17. äää ihan supermahtava postaus! sun postaukset saa mut aina nii hyvälle tuulelle, oot niin ihanan positiivinen :)
    tääkin postaus anto mulle itsevarmuutta jotenki lisää, koska oon tooosi pitkään ollu tosi epävarma omasta kehosta ja liian kriittinen sitä kohtaan.
    Sit haluisin vielä kysyä, että jos haluaa vaan kiinteyttää jalkoja ja saada niistä semmoset solakat, ilman että tähtäimessä on kasvattaa hirveästi lihaksia suuremmiksi (vähän samantyylistä haetaan kun tossa toka vikassa kuvassa) niin riittääkkö että tekee vaikka joka toisen jalkatreenin isoilla painoilla ja joka toisen sitten semmosena ns. kotijumppana pienemmillä painolla? :) vai mitä ehdottaisit?

    lopuks vielä täytyy sanoo että sun blogi on mun ykköslemppari!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti ihanasta kommentistasi!:)

      Tuo ehdottamasi on varmasti hyvä vaihtoehto, jos tuntuu että lihas kasvaa todella nopeasti ja isoksi. Lisäksi myös lenkit ja kaikenlainen aerobinen liikunta auttaa tässä :)

      Poista
  18. Ihanan positiivinen postaus :) Mä onnistuin tässä päivänä eräänä kehittämään itselleni sellaisen fobian, että havahdun esim. 10v päästä siihen että ajattelen "voi kun olin kaunis 10v sitten". Kyllähän mä tiedän, että olen ihan hyvännäköinen eikä kroppakaan ole kovin pahassa kunnossa, mutta jotenkin en osaa arvostaa sitä nyt... Liekö sitten syynä median tuottamat mielikuvat siitä, minkälainen pitäisi olla, miltä pitäisi näyttää, mitä pitäisi tehdä. 90-luvulla kaikki oli niin paljon helpompaa kun ei ollut vielä samanlaisia ympäristön paineita :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! No mutta yritä edes samalla iloita siitä, mitä sinulla on nyt! :) Musta taas tuntuu, että ysärillä oli vielä enemmän paineita, kun sillon kaikki oli niin langanlaihoja. Mun mielestä nainen pääsee helpommalla nyt 2000-luvulla. Kaikkia vanhoja elokuviakin kun katselee kauhistelen, kuinka hoikkia kaikki näyttelijättäret ovat olleet. Vai onko se vain tämä laajakuva? :D

      Poista